Jeesus pesee opetuslastensa jalat
Johanneksen evankeliumin luku 13:
Pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja osoitti heille rakkautta loppuun asti.
2. He olivat aterialla, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen.
3. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo.
4. Niin hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen.
5. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään.
6. Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
7. Jeesus vastasi: "Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät."
8. Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Ellen minä pese sinua, ei sinulla ole osuutta minun kanssani."
9. Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää."
10. Jeesus vastasi: "Sen, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, ja niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki."
11. Hän tiesi kavaltajansa. Sen tähden hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.
12. Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?
13. Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen.
14. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat.
15. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.
16. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
17. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.
18. En minä teistä kaikista puhu. Minä tiedän, ketkä olen valinnut. Mutta tämän raamatunkohdan on käytävä toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.'
19. Sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin se tapahtuu, jotta sen tapahtuessa uskoisitte, että minä olen (Minä Olen on Jumalan nimi) se, joka olen.
20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut. Mutta joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 13:1-20)
Jeesus pesee opetuslasten jalat
1.Jakeesta 2:4 lähtien Jeesus oli usein puhunut "hetkestään". Nyt hän tiesi sen tulleen. "Omat" ei tarkoita koko kansaa, kuten 1:11, vaan hänen lähimpiä ystäviään, opetuslapsia. Kaikessa ja viimeiseen saakka he saivat tuntea hänen rakkauttaan. Hän oli matkalla ristiä kohti, mutta hän tiesi menevänsä "Isän tykö".
2.Tämä tapahtui torstai-iltana. Paikka oli yläsali. Johannes ei kerro, miten Jeesus asetti ehtoollisen, mutta jalkojen pesu, josta vain hän kertoo, kuvaa vaikuttavalla tavalla hänen kuolemansa merkitystä, miten hänen uhrinsa aikaansaama puhdistus koskee todella kaiken kattavasti koko ihmistä. Jo aikaisemmin samalla viikolla Juudas oli tehnyt sopimuksen ylipappien kanssa. Jae 27 osoittaa kavalluksen jo olleen täysin sovittu. Jeesus tiesi kuolevansa pian, ja hän tiesi Juudaksen tilan. Ristiä lähestyessään hän pesi opetuslasten jalat - Juudaksenkin!
3.Jeesus tiesi kaiken Juudaksesta. Mutta hän tiesi myös sen, että hän itse kuolisi. Hän tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä, että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo. Tietäen kaiken tämän hän nöyrästi pesi opetuslastensa jalat. Samana iltana opetuslapset olivat riidelleet siitä, kuka heistä oli suurin (Luuk 22:24). Ilmeisesti kukaan heistä ei ollut halunnut asettua alhaisimmalle palvelijan paikalle, pesemään toisten jalkoja. Jeesus teki sen. Hän, jonka paikka oli Isän oikealla puolella, oli kaikkien palvelijoiden palvelija.
4.Pöytä oli katettu. Yksikään opetuslapsista ei tehnyt elettäkään osoittaakseen suostuvansa halvimmalle paikalle pesemään toisten jalkoja. Silloin Jeesus nousi. Hän riisui päällysvaatteensa ja sitoi itämaisen orjan tavoin liinavaatteen vyötäisilleen kuivatakseen siihen opetuslasten jalat.
5.Johannes kuvailee tapahtumaa tarkkaan. Jalkojen pesu teki ilmeisestikin voimakkaan vaikutuksen häneen. Ei ollut tapana peseytyä vedessä, jota oli jo käytetty. Sitä pidettiin saastuttavana. Sen sijaan vettä kaadettiin käsille ja jaloille. Vrt. 2 Kun 3:11. Maljaan kaatamansa veden Jeesus valeli opetuslasten jaloille.
6.Muiden opetuslasten suhtautumista ei mainita. Ehkä he kummeksuivat ja samalla häpesivät. Pietari ei voinut olla hiljaa. Hän ajatteli ääneen. "Sinäkö" ja "minun" ovat painollisia. Voi hyvin kuvitella, miten katuva Pietari esteli Jeesuksen tullessa hänen kohdalleen. Tähän mennessä Pietarista ei ole puhuttu paljon tässä evankeliumissa (1:41-45 ja 6:8,68), mutta luvuissa 18-21 hän on usein tapahtumien keskipisteessä.
7.Pietari ei ymmärtänyt Jeesuksen teon kuuluvan olennaisena osana siihen, mitä oli tapahtuva tuona tapahtumarikkaana vuorokautena. Se oli välttämätön osa Messiaan alennustilaa. Pietarin vastustelu johtui tietämättömyydestä. Oli mahdotonta käsittää Jeesuksen teon merkitystä, ennen kuin hänet oli kirkastettu. Jalkojen pesua voitiin tulkita vasta kun Jeesuksesta ja hänen tehtävästään oli muodostettu selvä käsitys. Sen tähden Jeesus antoi mielellään anteeksi opetuslapselleen. Risti ja ylösnousemus auttaisivat kyllä häntä ymmärtämään. Pietari oli painottanut sanoja sinäkö ja minun. Jeesus korosti sanoja minä ja sinä.
8.Pietari todennäköisesti häpesi sitä, ettei hän ollut ryhtynyt tähän orjan tehtävään! Hän ei yksinkertaisesti voinut antaa Jeesuksen pestä jalkojaan! Mutta tässä oli kysymys enemmästä kuin vain jalkojen pesusta. Pietari alkoi käsittää sen viittaavan Kristuksen kuolemaan. Olla osuus jonkun kanssa tarkoittaa, että osallistuu jonkun työhön ja saa osan myös työstä saatavasta palkasta. Paha palvelija sai osansa ulkokullattujen kanssa, Matt 24:51, kun taas noita Simonilla, Apt 8:21, ei ollut mitään osaa eikä arpaa Jumalan sanaan, koska hänen sydämensä ei ollut oikeassa suhteessa Jumalaan. Mutta yksin jalkojen pesu ei tuonut ihmiselle osuutta Kristuksen kanssa. Jeesushan pesi myös Juudaksen jalat.
9.Pietari meni äärimmäisyydestä toiseen. Hän halusi entistä varmemmat takeet pelastuksestaan. Miten innokas hän sitten olikaan antautumaan pestäväksi. Hän näyttää ymmärtäneen välittömästi, että ruumiin puhdistus oli vain hengellisen vertauskuva.
10.Jeesus käytti kuvakieltä havainnollistaakseen hengellistä totuutta. Se, joka ottaa vastaan vanhurskautuksen Jeesuksen työn perusteella, on Jumalan silmissä puhdas. Mutta hän voi langeta ja tahrata itsensä vaeltaessaan, ja silloin tarvitaan uusi anteeksianto ja puhdistus.
11.Yksi joukosta ei ollut puhdas. Jeesus ei maininnut kavaltajaa nimeltä, mutta ilmoitti kaikkien kuullen, että yhdeltä heistä puuttui Jumalan antama vanhurskaus (Room 3:22). Aavistamme Jeesuksen tuskan hänen ajatellessaan Juudasta. Hän olisi tahtonut antaa hänelle saman puhdistuksen, jota Pietari pyysi, niin että hänkin olisi ollut vanhurskas muiden lailla.
12.Jeesus vei työnsä päätökseen. Hän pesi kaikkien opetuslasten jalat. Nyt hän ryhtyi selittämään tekonsa merkitystä. Hän oli antanut heille esikuvan nöyryydestä, näyttänyt, miten heidän piti suhtautua toisiinsa.
13.Hän oli alentunut orjan asemaan, mutta heidän ei tarvinnut olla epätietoisia siitä, kuka hän oli. He olivat sanoneet häntä opettajaksi ja Herraksi, ja se hän olikin. Hän vahvisti oman arvonsa. Kukaan ei ollut puhunut niin kuin hän, hän oli Jumalan kaltainen (j. 1; 10:30). "Opettaja" ja "Herra" olivat nimityksiä, joita oppilaat tavallisesti käyttivät juutalaisista opettajistaan.
14.Jeesus oli antanut heille esikuvan. Nyt he tiesivät, mitä he olivat "velvolliset" tekemään toisilleen. He olivat siis ikään kuin velassa, joka heidän piti maksaa. Ut:n kirjeissä on paljon kehotuksia keskinäiseen avuliaisuuteen. Ks. esim. Room 15:1 ja Gal 6:2. Lisäksi Jeesuksen tekoon sisältyy hengellinen merkitys, ja samoin meidän velvollisuuteemme toisiamme kohtaan. Jos joku tekee syntiä, meidän tulee auttaa häntä sisäiseen uudistumiseen. Me olemme "velvolliset" ojentamaan ja nostamaan - emme tuomitsemaan, Gal 6:1.
15.Jeesus ei säätänyt jalkojen pesemisen rituaalia, uskonnollista toimitusta. Ratkaisevaa ihmisen vanhurskauttamiselle ja sisäiselle uudistumiselle ei ole ulkonainen teko. Teko oli vain esimerkkinä, jonka tarkoitus oli havainnollistaa sen sisäistä merkitystä. Tämä Jeesuksen teko kutsuukin meitä palvelemaan ja auttamaan toisiamme vilpittömän nöyrinä. Jeesuksen esikuva on jatkuvana kehotuksena hänen seuraajilleen. Ja hänen seuraamisensa merkitsee aina uhria. Voidaksemme olla hänen laillaan nöyriä se maksaa ylpeän luontomme koko arvokkuuden. Pietari ei aluksi ymmärtänyt (j. 7). Mutta "vastedes" hän ymmärtäisi sen. Katso, mitä hän kirjoitti monta vuotta myöhemmin 1 Piet 2:21.
16.Sanat "totisesti, totisesti" osoittavat Jeesuksen painottaneen näitä sanojaan. Oliko jonkun mielestä hänen arvolleen sopimatonta kumartua suorittamaan vähäpätöistä palvelustehtävää? Siinä tapauksessa hän ja kaikki muutkin saivat tietää, että se ei ollut Jeesuksen arvoa alentavaa, ei kukaan ollut suurempi kuin hän. Vrt. Luuk 22:27. Jos hän saattoi nöyrtyä menettämättä arvoasemaansa, myös opetuslapset voivat tehdä samoin. Hän lausui samat sanat toisessa tilanteessa, 15:20.
17.Nöyryyden harjoittaminen sisältää siunauksen. Jeesus korosti tätä tosiasiaa, joka on samalla lupaus kaikiksi ajoiksi. Näitä Jeesuksen sanoja ei ole vaikea ymmärtää. Vaikeata on niiden toteuttaminen käytännössä.
18.Jälleen hän puhui Juudaksesta. Jeesus tunsi huolta hänestä. Juudaksen olisi pitänyt ottaa nämä sanat sydämelleen. Vastuu siirrettiin hänelle. Nyt hän olisi tarvinnut sitä nöyryyttä, joka olisi vienyt hänet tekemään parannusta Jeesuksen jalkojen juuressa. Mutta hänen haluttomuutensa parannuksen tekoon oli ennustettu. Jumala oli antanut kirjoittaa sen Ps 41:10. Tässä korostettu tärkeä käsite on valinta. Juudas oli valittu apostoliksi, mutta myös kavaltajaksi.
Kuva "kantapään nostamisesta" on saatu hevosesta, joka yllättäen potkaisee omistajaansa. Vrt. 2 Sam 15:12.
19.Jeesus tiesi, että Juudaksen petos voisi vahingoittaa toisten opetuslasten uskoa. Voitiin olettaa heidän saavan sellaisen käsityksen, että heidän Mestarinsa oli mennyt ansaan. Nyt hän torjui ennakolta tällaisen vaaran. Ennustamalla kaiken yksityiskohtaisesti hän vahvisti heidän uskoaan häneen. Samalla hän antoi heille rohkeutta edessä olevaan tehtävään. Tässä Jeesus taas käyttää Jumalan nimeä "Minä olen (ego eimi)".
20.Jeesus oli puhunut voimakkaasti nöyrästä palvelijan tehtävästä. Hän oli puhunut vakavasti kavaltamisesta. Mutta kaikki ei loppunut siihen. He tulisivat olemaan hänen lähettiläitään, ja kyseessä oli kunniakas tehtävä: se, joka otti vastaan heidät, ottaisi vastaan hänet ja hänen Isänsä.